Miten valmistautua tulevaisuuteen, tulevaisuustutkija Ilkka Halava?

Miksi talvi yllättää autoilijat joka ikinen vuosi?

Vaikka suomalaisina tiedämme, että talvi ja sen myötä lumi, pakkanen ja liukkaat kelit tulevat aina uudestaan, moni meistä on silti todella huonosti varautunut, kun talvi lopulta iskee. Tässä jaksossa Ilkka Halava kertoo, miksi.

Tulevaisuuteen ei valmistauduta pelkästään ajattelemalla, vaaditaan myös ennakointiin ja mahdollisiin skenaarioihin pohjautuvia tekoja. Kuuntele tulevaisuustutkija Halavan viisaita ajatuksia siitä, miten tulevaisuuteen oikeasti valmistaudutaan.

‍

‍

Tämä jakso vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin:

• Miksi Tokiossa ja Lontoossa talvi yllättää autoilijat vielä pahemmin kuin meillä Suomessa?
• Miksi tulevaisuuteen tulisi valmistautua sekä ajatuksin että teoin ja mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
• Miksi erilaisiin mahdollisiin tulevaisuuksiin tulisi valmistautua erisuuruisilla panostuksilla?

Kun valmistaudut tulevaisuuteen sekä ennakoimalla että toimimalla, et tule talven tai tulevaisuuden yllättämäksi!

‍

Jakson tärkeimmät sisällöt litteroituna:

Ilkka: Monotonisen ja samoihin lopputuloksiin johtavan työn siirtäminen koneille on lähes välttämätöntä. Silloin saadaan lisäaikaa uusien asioiden oppimiseen ja ylipäänsä ajatustyöhön. Tärkeintä on ymmärtää että tämä on se kausi, jolloin ihmiset siirtävät koneiden työt takaisin koneille.

Jos tulevaisuusajattelu ei synnytä minkäänlaista varautumista tulevaan tai minkäänlaista toimenpiteiden sarjaa, joka pehmentää tai estää ikäviä yllätyksiä, niin silloin tulevaisuusajattelu ei ole kovin produktiivista. Sen ymmärtää parhaiten kun koittaa ymmärtää esimerkiksi pandemiakautta, joka osoitti että ajattelua on, mutta ei valmistautumista.

Mutta kyllä lähtökohta on että kun syksyisin autoilijat valmistautuvat talveen, niin toiset miettivät että kyllä se talvi tulee, mutta eivät toimi sen enempää. Ne jotka valmistautuvat niin oikeasti varmistavat, että talvirenkaat ovat olemassa, valmiina ja saatavissa silloin kun tarvitsee.

Tulevaisuustutkijat puhuvat majakoista: Minkä majakan ohi jonkun asian tulee edetä, että joku tietty siihen vastaava toiminta käynnistyy. Talven tulon osalta se voi olla esimerkiksi lämpömittari: kun yöt rupeavat menemään pakkaselle, silloin viimeistään on syytä vaihtaa talvirenkaat alle. Mutta kaikesta tästä huolimatta talvi yllättää autoilija joka ikinen talvi. Kaikilla on siis epäilemättä jonkinlaista ajattelua, mutta vain harvalla se johtaa siihen että oikeasti valmistaudutaan jotenkin tulevaisuuteen ja valmistellaan asiat niin, että riskit on poistettu ja jos muutoksesta seuraa mahdollisuuksia, niin jotain on tehty näiden mahdollisuuksien realisoimiseksi.

Antin lisäys: Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että perheen nuori on valmistautunut tarjoamaan naapureille lumitöitä pientä korvausta vastaan heti, kun ensimmäinen kunnon lumisade tulee.

Ilkka: Meillä on takana pitkä lineaarisen kehityksen kausi, jonka aikana kaikki on kasvanut tasaisesti ja maltillisesti yhtä paljon joka vuosi. Tätä on jatkunut sotien jälkeisestä ajasta asti tänne 2000-luvulle. Tasaisuuden määrää kuvastaa se, että moni yritys on voinut vain kertoa budjettinsa 1,08 kertoimella ja siten varautua tulevaan vuoteen.  

Nyt kun tulemme disruptiiviselle kaudelle, niin murroksen vuosikymmenet tarkoittavat sitä, että sekä planeettakestävyys että digitaalinen murros yhdessä johtavat arvontuottamisen tapojen rajuun muuttumiseen. Näiden vuosikymmenien aikana ei ole odotettavissa mitään kovin lineaarista. Sen takia ajattelun täytyy taipua ymmärtämään, minkälaisia ilmiöitä voimme lähitulevaisuudessa kohdata. Mitä esimerkiksi pelkästään sää tulee tekemään ja miten se tulee vaikuttamaan?

Onko meillä siis riittävä varautumisen taso ja riittävät suunnitelmat a, b ja c, jotka huomioivat mahdolliset tulevaisuudet ja pystyvät reagoimaan niihin? Jokaiseen mahdolliseen skenaarioon olisi oltava joku riittävän toimiva reaktio.

Antin kysymys: Miten yrityksen tai johtajan tulisi valmistautua tulevaisuuteen?

Ilkka: Yritysten ja työpaikkojen näkökulmasta on kaksi asiaa, jotka strategiatyön näkökulmasta muuttuvat merkittävästi näinä aikoina. Nämä ovat areenat ja keinot.

Areenamääritys on asia joka kannattaa tehdä hyvin huolella. Eli mitkä asiat kuuluvat meidän areenaamme? Miten ne mahdollisesti muuttuvat? Miten esimerkiksi tekoälytyökalut muuttavat meidän areenaamme?

Tällöin keinojen tunnistaminen ja keinovalikoimien haltuunotto tulee olemaan keskeinen lähivuosien kysymys: Mitä välineitä on ja miten voimme tehdä työtä nopeammin, tehokkaammin ja fiksummin? Entä miten voimme katsoa tätä muuttuvaa markkinaa mahdollisuuksien kautta, uhkien sijaan? 

Entä yksittäisen ajatustyöläisen näkökulmasta?

Monotoninen ja samoihin lopputuloksiin johtaja työ on välttämätöntä siirtää koneille. Ihmiset siirtyvät arvotuotannon ketjussa ylöspäin. Tämä tarkoittaa sitä, että kun koneet tekevät koneiden työt, niin ihmisten pitäisi saada lisäaikaa uusien asioiden oppimiseen ja ajatustyöhön. Tällöin kaikki se missä ihminen on hyvä alkaa saada suuremman osuuden työpäiviemme kulusta. Ihminen ei nimittäin ole hyvä imitoidessaan konetta, vaan häviää koneelle aina. Toisaalta ihminen on erinomainen tehdessään luovaa ajatustyötä ja rakentaessaan seuraavaa hyvän elämän maisemaa.

Jos koulutuksemme ja yhteiskuntamme eivät pysty riittävän nopeasti vastaamaan näihin muutoksiin ja muuttuviin tarpeisiin, miten yritykset voivat paikata tätä puutetta?

Koulujärjestelmämme haaste on että se on rakennettu hyvin pitkälti perinteiseen palkkatyön yhteiskuntaan. Se valmistaa omalta osaltaan hyvin siihen miten ihminen sosiaalistuu yhteiskuntaan ja mikä hänen roolinsa siinä on. Mutta entä miten valmistamme ihmistä kohti muuttunutta maisemaa? Siinä uskon että emme ole yhteiskuntana siellä missä pitäisi. Olen kaksikymmentä vuotta koittanut edistää tätä muutosta ja tiedän että se ei ole helppoa esimerkiksi oppilaitoksissa.

Yritykset näkevät jo selkeästi että osaajia ei saada riittävästi. Koulutuksemme ei siis vastaa markkinoilla toimivien yritysten osaamistarpeisiin. Osaavaa työvoimaa ei siis tule tarpeeksi ja tämä on krooninen ongelma. Monet organisaatiot ovat ruvenneet jo kauan sitten jatkokouluttamaan opiskelijoita tai valmistuneita, jotta he pystyvät tekemään töitä. Uskon että tämä yleistyy, koska ei oikeastaan ole muuta tietä. Yhteiskunnallisella tasolla muutos kuitenkin etenee niin hitaasti ja kestää julkisella puolella aivan liian kauan, kun siellä on kahdentoista vuoden muutossyklit valmistelukierroksineen ja niiden lopputulokset eivät vastaa tämän disruptiivisen muutoskauden haasteisiin.

Yritysten siis kannattaa tunnistaa ne taidot ja osaaminen mitä tarvitaan ja sitten kylmän viileästi järjestää näiden kehittäminen. Eli jatkossa ei riitä, että luotetaan tutkintoihin. Tarvitaan sen sijaan oikeanlaista ja joustavaa osaamista. 

‍

Terveisin,

Antti Quanta ja Ilkka Halava