#2: Miksi vastustamme muutosta ja mitä sille voi tehdä, tulevaisuustutkija Ilkka Halava?

”Mihis tässä on kiire valmiissa maailmassa?”

Mikäli olet kuullut tuon ylläolevan lauseen, niin se on mahdollisesti tullut henkilöltä tai tilanteessa, jossa ei ole kovin suurta muutostarvetta tai -halukkuutta. Saattaa olla jopa muutosvastarintaa, joka pyritään naamioimaan letkeäksi sutkautukseksi.

Mutta on myös paljon ihmisiä, joiden mielestä maailma ei ole valmis. He haluavat muutosta. Motiivina voi olla esimerkiksi se, että tavoittelee itselleen, perheelleen, yritykselleen tai kansalleen parempaa tulevaisuutta ja tulotasoa. Tai haluaa jostain muusta syystä muuttaa maailmaa ympärillään.

Näitä ihmisiä ei tarvitse olla paljoa, jotta maailma muuttuu. Muutosvastarinta saattaa hidastaa heitä, mutta ei pysäyttää.

Jaksossa käsitellystä ilmiöstä on nähty paljon esimerkkejä.

Ensimmäisten autojen markkinoille tulo, jolle moni nauroi. Maatalous- ja muiden koneiden ilmestyminen, joita vastaan moni hyökkäsi. Ja nyt tekoäly- ja automaatiokehitys, jonka vaikutuksia harva tuntuu edes ymmärtävän, mutta moni pelkää.

Kaikki nämä ovat muutoksia, jotka muuttavat kulttuuria ja työnteon sekä olemisen tapoja. Ja ne kaikki ovat kohdanneet vastustusta ja muutosvastarintaa, koska ne ovat pakottaneet monia ihmisiä muuttumaan ja uudistumaan, heidän omaa tahtoaan vastaan. Pelin henki on periaatteessa aina ollut: Uudistu tai menetä työpaikkasi.

Tämä ei koske enää pelkästään rivityöntekijöitä, vaan kaikkia. Johtaja, joka ei huomioi muuttuvaa ympäristöä ja pelikenttää, tulee ennen pitkää johtamaan laivansa karille. Vastusti hän muutosta tai ei.

Miksi emme halua asioiden muuttuvan?

Tulevaisuustutkija Ilkka Halava jakaa Ajatustyöläisen asialla -podcastin toisessa jaksossa paljon tähän liittyviä viisaita ajatuksia.

Ensinnäkin, Suomessa on hänen mukaansa ”valmiin maailman ongelma”. Se tarkoittaa sitä, että ympäristö on saatu sellaiseksi kuin on haluttu, jolloin sen ei haluta tästä muuttuvan. Kunnes lopulta on pakko muuttua.

Suomi onkin Halavan mukaan ollut sosiokulttuurisissa tutkimuksissa pitkään pysyvyysorientoituneimmassa päässä Euroopassa. Eli se maa, joka vähiten haluaa muuttua. 

Tämä myös alkaa näkyä: Haluamme toistaa sitä, mitä on jo saatu aikaiseksi. Uudistusten tekeminen on äärimmäisen vaikeaa. Paitsi kriisiaikoina, kuten 90-luvun lamassa, jossa Suomen pudotus BKT per capita oli kaikkein kovinta, mutta myös nousu oli erittäin nopea samalla mittarilla.

Pidämme siis viimeiseen asti kiinni siitä mikä on jo olemassa. Mutta jos on pakko luopua vanhasta niin sitten Suomi pystyy rakentamaan nopeasti uutta, niin halutessaan.

Miten tämä pysyvyyskyvykkyys näkyy konkreettisesti?

Esimerkiksi nuorten työntekijöiden tekemät hyvät ehdotukset ja innovaatiot otetaan ensin kiitollisena vastaan mutta päätyvät sitten usein kaapin hyllylle pölyttymään. Ilkka kertoo tästä hyviä esimerkkejä jaksossa.

Pysyvyyskyvykkyydet voivat pahimmillaan olla lahjakkaiden tulevaisuuksien tulemisen ja nuorten osaajien potentiaalin estäjiä.

Eli erittäin kalliita ja myrkyllisiä koko kansakunnallemme. Siis muutosvastarintaa kaikkein pahimmassa muodossaan.

Entä minkälaiset organisaatiot pysyvät pitkään hengissä, muutosten keskellä tai niistä huolimatta?

Ilkan mukaan sellaiset, jotka yrittävät vähintään kerran vuodessa disruptoida itseään eli hyökätä itseään kohtaan. Tämän tarkoituksena on tutkia objektiivisin silmin, mitä tulisi tai voisi tapahtua, jotta yrityksemme muuttuisi tarpeettomaksi esimerkiksi uuden kilpailijan, teknologian tai innovaation tullessa markkinoille. Kuten vaikkapa sähköposti, joka tappoi faksin.

Edelläkävijyyteen pyrkivän organisaation tulisi siis kääntää asetelma niin päin, että siirtyy puolustajasta hyökkääjäksi, eli disruptoriksi, joka pyrkii heilauttamaan markkinaa. Tämä on Halavan mukaan hyvä tapa tehdä strategiatyötä fiksusti murroksen keskellä.

Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että muodostaa oman talon sisään porukan, joka miettii, miten oman firman voisi kilpailla hengissä.

Oli tapa mikä tahansa, niin hengissä pysyvät siis muutoskyvykkäät organisaatiot. Ja muutoskyvykkyys tarkoittaa sitä, että pystyt luovimaan nopeasti silloin, kun ympäristö muuttuu.

Pysyvyyskyvykkyydet taas ovat muutoskyvykkyyksien vastapaino ja tarkoittavat sitä, että pyritään jarruttamaan ja estämään etenemistä.

Kumman puolelle haluat asettua?

Muuttuvaa maailmaa ei Ilkan mukaan voi myöskään havainnoida vaan toimistolta käsin. Pitää mennä myös kentälle tutkimaan, miten maailma oikeasti muuttuu. Ja mitä se tarkoittaa yrityksesi ja sen asiakkaiden kannalta.

Kuuntele Ajatustyöläisen asialla -podcastin toinen jakso, niin saat vinkkejä siihen, miten ajatustyöläisenä tai ajatustyötä johtavana voit kehittää sopivaa suhdetta muutos- ja pysyvyyskyvykkyyksien välille.

Jaksossa Ilkka tarjoaa myös mm. kolme vinkkiä johtajalle, joka haluaa olla mukana luomassa tulevaisuutta, ei jarruttamassa sitä.

‍

Toivotamme antoisia kuunteluhetkiä!

Terveisin, Antti Quanta ja Ilkka Halava