Esihenkilö voi olla työyhteisön suurin ankeuttaja tai valontuoja

Tunteensa kovettava, yli-inhimillisiin suorituksiin itseään puskeva esihenkilö rakentaa työkulttuuria, jossa kukaan ei kukoista. Panostus arjen tasapainoisuuteen ja tunneälykkääseen johtamiseen tuovat työyhteisön ajatustyön potentiaalin esiin.

Johtaminen on vaativaa ajatustyötä, jossa aivojen toimintakyky ja taito säädellä tunteita ovat tuloksellisen työnteon ydintä. Ilman näitä johtaminen kadottaa suuntansa ja kokonaisuus hukkuu silpputehtävien ja akuuttien asioiden parissa sinnittelyyn.

Ajatustyön työyhteisössä tunneälykkään johtamisen rooli korostuu, sillä luova ongelmanratkaisu edellyttää hermostollista turvallisuuden tilaa, eikä asemastaan tai tekemisestään huolestunut ihminen tavoita sitä.

Esihenkilö on työyhteisön avainpelaaja, jonka hyvinvointi, osaaminen ja motivaatio rakentavat työkulttuuria joka päivä. Kestävän arjen takaa löytyy esihenkilö, jonka oma arki hengittää huohottamisen sijaan, ja jonka katse tavoittaa kirkkaasti työyhteisön olemassaolon syyn akuuttien hoidettavien asioiden kasan yli.

Kulttuurintutkijan lasit päähän asettamalla voi tarkkailla, millaista asennetta ja otetta työhön esihenkilöistä työyhteisöön välittyy.

Tunteensa kovettava, yli-inhimillisiin suorituksiin itseään puskeva esihenkilö rakentaa yhteisöön myrkyllistä kulttuuria. Kulttuuria, jossa ihmisyyden tarpeet ohitetaan. Jossa kukaan ei kukoista pelätessään keskeneräisyytensä näkyväksi tulemista ja virheiden tekemistä. Uupumuksen maailmaa, jossa vain kovilla mittareilla mitatulla tuloksella on väliä.

Sovitaanko, että haarniskoidun johtajan aikakausi päättyy nyt? Rakennetaan sen sijaan työkulttuuria, jossa myös esihenkilöllä on tilaa tuntea ja työstää kokemuksiaan, työpäivällä on rajat ja työntekijät uskaltavat tehdä päätöksiä, kun esihenkilöä ei tavoiteta.

Kun luottamus työkulttuurissa on vahvaa, saa johtotehtävissä jättää haarniskansa romuttamolle ja olla työssä kokonaisena, tuntevana ihmisenä. Tällöin työyhteisön viisasta ajatustyötä tukee tunneälykäs johtaminen, joka auttaa työntekijöitä ratkomaan työn vaatimukset, ideoimaan vapaasti ja oppimaan uutta.

Esihenkilön omien hyvinvointitaitojen kehittäminen ei ole taikasauvan heilautus, mutta niihin panostaminen on erinomainen sijoitus koko työyhteisön tuloksellisuuteen. ”Nyt vaan otat itseäsi niskasta kiinni, ja johdat hyvin / käyttäydyt kivasti / ajattelet vaan positiivisesti” -hypetys on irvikuva hyvinvointitaidoista, sillä tunteet ja omat uskomukset muokkaavat toimintaamme jatkuvasti.

Hyvinvointitaitojen perustana on kyky tunnistaa, sietää ja käsitellä omia tunteita, taito tunnistaa rajoittavia uskomuksia, sekä osaaminen rauhoittaa hermosto tilaan, jossa muutoksen tekeminen on mahdollista. Silloin teot eivät ole puskemista, päälleliimattua ylisuorittamista eikä hyvän johtajan poseeraamista.

Emme ole vielä yhteiskuntana kovin tunneälykäs yhteisö. Tunteettomuutta on pitkään pidetty synonyymina ammatillisuudelle ja johtajan roolissa tätä on erityisesti korostettu. Tunteiden piilottaminen ja patoaminen johtaa kuitenkin monimutkaisiin konflikteihin, hyvinvoinnin vaarantumiseen ja energian suuntautumiseen tuloksen sijaan epäolennaiseen, kuten henkilöstöhaasteisiin, poissaoloihin ja tehottomaan asioiden kiertelyyn.

Coachina vaikuttavimpia hetkiä on ollut esihenkilön kommentti: ”Työntekijät ovat kyselleet, olenko rakastunut, kun tunnelma työpaikalla mun läsnäollessa on nykyisin niin erilainen!” Johtajan toiminnan muutos muuttaa työkulttuuria laajemminkin. Omalla esimerkillä on mahdollista johtaa rauhaa, toivoa ja luottamusta. Sen edellytyksenä on, että johtamistehtävässä voi itse kokea aidosti näitä samoja tunteita.

Keinot, joilla tähän muutokseen päästiin olivat yksinkertaisia, mutta arjessa usein unohtuvia. Coaching-jakson aikana luottamuksellinen, esihenkilöä ihmisenä tukeva vuorovaikutus, uskomusten ravistelu sekä pienet arjen kokeilut, joilla työpäivän rakenteeseen saatiin huokoisuutta. Muutosten jälkeen esihenkilön oma vireystila tuki kohtaamisia, mikä näkyi keventyneenä ilmapiirinä koko työyhteisössä.

Kun nostat esihenkilöiden arjen tarkasteluun, vahvistat koko työyhteisön ilmapiiriä, toimintaa ja tuloksellisuutta. Muutos näkyy sitoutumisena työyhteisöön ja keskittymisenä olennaiseen eli säästyvinä euroina rekryrumban hiljentyessä ja johtamisen suuntautuessa tuloksellisen työnteon johtamiseen henkilöstöhaasteiden ratkomisen sijaan. Tällöin johdat työyhteisöä, jossa ajatustyön potentiaali pääsee esiin, yksilöt kukoistavat ja tiimi toimii saumattomasti yhteisten tavoitteiden eteen.