Uskomukset, tunteet ja erilaiset aivot – Mona Moisala avaa aivoterveellisen työelämän todelliset muutosvoimat

Jokainen ajatustyöläinen tunnistaa digiähkyn, notifikaatiopommituksen, palaverimaratonit ja päällekkäiset määräajat. Ratkaisuksi tarjotaan valmista sapluunaa: tauottamista, multitaskaamisen vähentämistä ja kalenterikurin parantamista.

Silti moni kokee kuormituksen vain kasvavan.

Ehkä ongelma ei olekaan yksittäisissä työtavoissa, vaan siinä, että työelämä olettaa kaikkien aivojen toimivan samalla tavalla.

Psykologian tohtori ja aivoasiantuntija Mona Moisala on tarkastellut ajatustyön kuormitusta yli kymmenen vuoden ajan. Kirjassaan Tyhmä työelämä – Kuinka pelastaa ajatustyöläisen aivot hän nostaa yhtenä keskeisenä teemana esille, että todellinen muutos ei synny uusista tehokkuusvinkeistä, vaan siitä, että ymmärrämme ihmisten aivojen olevan erilaisia. “Ei ole yhtä oikeaa tapaa toimia – niitä on yhtä monta kuin on erilaisia aivoja.”

Aivoterveellinen työelämä alkaa tästä oivalluksesta.

Muutoksen suurin jarru: omat uskomukset ja niiden herättämät tunteet

Organisaatioissa keskustellaan paljon paremmista työtavoista. Luennoilla nyökytellään, tutkimuksiin viitataan ja uusia malleja esitellään. Silti arki pysyy usein ennallaan.

Moisalan mukaan suurin este ei ole tiedon puute, vaan jotain paljon syvempää: “Kaiken pohjalla ovat uskomukset ja arvot sekä niiden herättämät tunteet.”

Jos työntekijä uskoo, että tauko kesken työpäivän on merkki tehottomuudesta, hän ei pidä taukoa, vaikka kokisi sen tukevan omaa keskittymistä. Samoin jos valloillaan olevan uskomuksen mukaan jatkuva tavoitettavuus on sitoutumisen mittari, se välittyy työntekoon.

Uskomukset synnyttävät tunteita: pelkoa, epävarmuutta ja riittämättömyyttä, jotka vaikuttavat käyttäytymiseemme.

Moisalan ja Satama Lifen asiantuntijoiden kehittämän Fiksu Aivotyö -testin avoimissa vastauksissa kiteytyy monen ajatustyöläisen huoli: “Ihmiset pelkäävät, että jotain menee ohi,” sanoo Moisala.

On helpompaa pusertaa muutama väsynyt työtunti ja jatkaa totutulla tavalla, kuin kohdata epämiellyttävä tunne, joka syntyy normien kyseenalaistamisesta.

Erityisen kuormittavaa tämä on silloin, kun oma tapa ajatella ja työskennellä poikkeaa hiljaisesta normista. Kun erilaiset aivot pakotetaan samaan muottiin, energiaa kuluu itse työn sijaan sopeutumiseen.

Tunnetaidot eivät ole vain vuorovaikutusta varten

Tunnetaidoista puhutaan usein konfliktien ratkaisemisen yhteydessä. Moisalan mukaan niiden merkitys on kuitenkin paljon laajempi.

Kyse on kyvystä tunnistaa omat tunteensa, ymmärtää niiden taustalla olevat uskomukset ja tarpeen mukaan säädellä reaktioitaan. Tämä korostuu erityisesti muutostilanteissa: “Stressin käsittely, ahdistuksen käsittely. Se on mielestäni portti tunteista puhumiseen,” sanoo Moisala.

Kun työyhteisössä vaalitaan avointa keskustelukultuuria, syntyy myös tilaa keskustella siitä, miten eri ihmiset ajattelevat, kuormittuvat ja palautuvat eri tavoin. Tämä on ratkaisevaa, jos halutaan rakentaa työympäristö, jossa erilaiset aivot voivat toimia vahvuuksiensa kautta, eivätkä jatkuvan mukautumisen varassa.

Esihenkilön suhtautuminen määrittää pelisäännöt

Vaikka organisaatiossa panostetaan palautumiseen, keskeytysten vähentämiseen ja erilaisten aivojen huomioimiseen, muutos jää toteutumatta, jos esihenkilö viestii toiminnallaan toisin.

Syy on yksinkertainen: Ihmisellä on laumaeläimen aivot. Haemme hyväksyntää ja tarkistamme ympäriltämme, mikä on sallittua.

Ilmiö näkyy Moisalan mukaan luentojen aikana. Ymmärryksestä ja kiinnostuksesta riippumatta kuuntelijat tuntuvat hapuilevan katseillaan jatkuvasti esihenkilöihin päin ajatuksella: “Voiko näin todella toimia?”

“Jos me saadaan yksikin esihenkilö oivaltamaan jotain tosi oleellista ja muuttamaan omia toimintatapojaan, se heijastuu kaikkiin hänen johdettaviinsa,” kertoo Moisala.

Kun johtaja varaa kalenteriin ajatteluaikaa tai lähtee kesken päivän kävelylle, hän antaa luvan myös muille. Tämä ei tarkoita tavoitteiden tai tehokkuuden madaltamista. Päinvastoin.

Kun ihmiset saavat työskennellä omille aivoilleen sopivalla tavalla, keskittyminen syvenee, tekeminen tehostuu, luovuus kukoistaa ja työnteosta tulee aivoille kestävämpää.

Aivoterveellinen työelämä ei synny lisää tekemällä. Se syntyy uskaltamalla kyseenalaistaa vanhat uskomukset ja hyväksymällä, että erilaisuus ei ole poikkeama, vaan lähtökohta modernissa ajatustyössä.